Illuusio ajanpuutteesta

Oppiminen on hidasta. Sitä luulee ymmärtävänsä jotakin ja äkkiä huomaakin olevansa täysin tietämätön. Oppiminen on kehollista. Voit tietää asioista vaikka kuinka paljon, mutta opittuasi jotakin myös käytöksesi tai tekemisesi muuttuu. Monesti kohtaat saman ongelman tai ärsyttävän tilanteen uudestaan. Ärsyynnyt tilanteesta koska et ole vielä oppinut.

Oppiminen on siis aikaa vievää. Arjessa meillä on tunne kiireestä ja siitä, että asiat pitää saada tehtyä. Kalenteri sanoo määräpäivän saapuvan juuri ja stressi on kova. Olen sitä mieltä, että olemme mestareita luomaan kiirettä. Kiire poistaa ajatuksen pohdiskelusta. Einstein taisi joskus mainita, että jos hänellä on minuutti aikaa ratkoa ongelma, käyttää hän siitä 55 sekuntia ymmärtääkseen ongelman.

Tiedät vain sen mitä näet (WYSIATI). Daniel Kahnemanin ajatus, joka mainitaan useasti kirjassa Thinking fast and slow. Teemme usein päätöksiä intuitioon perustuen ja lennosta. Varsinkin tulipalon aikana meillä on tarve saada tulipalo sammutettua ja etsimme olemassa olevista parhaista käytänteistä siihen hetkeen sopivan. Kun tulipalo on sammutettu, jää paras käytäntö helposti pysyväksi ja varsinaista palon syttymissyytä ei enää pohdita ja tilanne usein tulee eteen uudestaan. Keskitymme siihen mitä näemme.

Mikä olisi pahinta mitä voi tapahtua, jos tulipalon sammumisen jälkeen tilannetta tarkasteltaisiin tarkemmin. Elämme kompleksissa maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Erilaisia lähestymistapoja ongelmiin on useita. Meidän on pakko tehdä kokeiluja. Kokeilut voivat olla pieniä kokeiluja, joista jalostuu omaan käyttöön hyviä ja parhaita käytänteitä. Hyvillä ja parhailla käytänteillä tarkoitan jotain tapaa, menetelmää, työkalua, joka tuottaa halutun lopputuloksen (A->B).  ”Seppä takoo omat työkalunsa”.

Ymmärrämmekö nykyhetken ja tilanteen? Mitä juuri nyt tapahtuu ja mitä me voimme juuri nyt tehdä?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *